Friday, 20 July 2012

.

Ensimmäinen työfestivaali takana, ja viimeinen lomaviikko tulossa. Ahdistaa. Jos ei lähes kuuden viikon loman aikana onnistu palauttamaan työn iloa, täytyy jotain olla pielessä. En oikein kyllä osaa sanoa, mikä mättää. Ahdistavatko junnaavat opinnot niin paljon, että työ ei enää maistu, vai olenko onnistunut kuluttamaan itseni loppuun, who knows. Ehkä vähän molempia. Kaipaisin myös kovasti vaihtelua työhöni - nykyisessä työssä on kauheasti kaikkea ihanaa, mutta sisäinen levottomuuteni vaatii varmaan uusia haasteita. 

Puolipäiväinen (tai vähän päälle) työ tuossa ympäristössä maistuisi myös. Kiinnostaa ihan maailman vähiten tipahtaa takaisin tukiviidakkoon, mielenterveys siinä menee. Olen myös huomannut, että kun on jokin pakottava arkirytmi, saan paljon enemmän aikaiseksi yleensäkin. Veikkaisin, että puolipäiväisellä työsopimuksella pystyisin tekemään opintoja ihan normaalitahdissa. Puolipäiväisyyksiä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä. 

Kaikki muukin tuntuu jotenkin nuivalta. Kesäkin perkele hujahtaa ohi ihan huomaamatta. Milloin viimeksi en ole osannut nauttia kesästä? Tuntuu, että olen tipahtanut kaikista sosiaalisistakin ympyröistä kokonaan. Sekin pitäisi jotenkin korjata. Mie olen aina ollut sellainen, etten kaipaa paljoa ihmisiä ympärilleni, mutta ne, jotka ovat siinä, ovat sitten tosi läheisiä. Kuin perhettä. Nyt on täytynyt todeta, että niillä muutamalla ihmisellä on perheet ihan toisaalla. En osaa.

Ahdistaa.

No comments:

Post a Comment