Monday, 20 August 2012

Laitan kaiken kuntoon, perkhele

Kuten Facebook-kaverini tietävät, sain patetian ja raivon sävyttämän taistelunhalukohtauksen taannoin:
 Tuli iso tarve nyt julistaa isoon ääneen, että miehän en helvetti luovuta tämän selän kanssa. Tulen vielä rullaluistelemaan, juoksemaan, vaeltamaan, pomppimaan ja menemään niille hiton tanssitunneille tämän loppuelämäni aikana. Ettäs tiijätte. Ja nyt menen jatkamaan treeniä.
Siinä oli hetkeksi kulminaatiota kerrakseen, kun Simon kämpillä yksin treenasin lihaksia ja vollotin kuin lapsi. Että vittu minä tämän vielä taltutan. Ja koko ajan sattui helvetisti. Rambon tunnari vaan puuttui taustalta. 

Olihan sitä hetkeä jo pedattukin kyllä. Toukokuusta asti kipu on taas ollut lähes jatkuvaa ja paikoin sietämätöntä. On ollut päiviä, jolloin on hädin tuskin päässyt sängystä ja hetkiä, jolloin on pystynyt vain makaamaan ja kiristelemään hampaita. 

Ja enhän mie sitä tietenkään ole ulospäin näyttänyt, mitäpä sitä valittamaan. Mutta kyllähän sen tietää, miten käy, kun ei osaa tai jaksa vaivata ihmisiä ongelmillaan. Päätyy pateettiseen ja raivoisan taisteluntahtoiseen hetkeen tietokoneensa kanssa.

Onnekseni taisteluvimma ei rajoittunut pelkästään Facebook-päivityksiin. Simo kertoi alkuviikosta käyvänsä työnsä puolesta jossain kuntoutusluennoilla, joissa on puhuttu kivun kanssa elämisestä ja muistakin elämääni värittävistä teemoista. Selvisikin, että ne olivat osa jotain Kelan järjestämää kuntoutuskurssia, jonne työikäiset voivat hakea mukaan. Selvitin asiaa ja muutamaa päivää myöhemmin käsissäni komeili YTHS:n lääkärin B-lausunto, jossa minulle suositeltiin kuntoutusta. Tadaa! Seuraavaksi vielä Kelan lomakkeiden kanssa tappelua ja sitten odottelua, että huolivatko mua sellaiselle kurssille.

Kurssit kyllä kuulostavat mahtavilta: ne ovat enimmäkseen 3 x 5 päivän kursseja, joissa mennään aina viideksi päiväksi johonkin kuntoutuskeskukseen, mikä pursuilee eri alojen ammattilaisia: on erikoislääkäriä, fysioterapeuttia, sairaanhoitajaa ja psykologia. Sit siellä keskustellaan, treenataan ja keskitytään omaan olemiseen ja jaksamiseen. Nämä kuntoutusosiot ovat muutaman kuukauden välein, ja siinä väleissä ilmeisesti treenaillaan omatoimisesti. Seuraavalla leirillä sitten käydään läpi edistymistä ja kehitellään uusia juttuja.

Että nyt jos sitten kaikki viitsisivät pidellä peukkuja pystyssä suurin piirtein huomisesta eteenpäin, niin mahtavaa. Hakemus sisään ja odottamaan. Haluan selän kuntoon, perkele.

No comments:

Post a Comment