Wednesday, 21 November 2012

Kirkasvalolampusta


Julkaisin tämän äsken Facebookissa, ja ajattelin tännekin laittaa. Asiaa siis ystävästäni Rondosta.

Taustoja 

Mie olen niitä ihmisiä, jotka reagoivat valon määrän vaihteluun vahvasti. Tai viime vuosina ”vahvasti” on ollut järkkyä vähättelyä – talviaikaan mie vajoan nykyään väsymykseen, joka ei fyysisesti paljoa tunnu eroavan esimerkiksi korkean kuumeen aiheuttamasta väsymystilasta. Tuntuu kuin koko kroppa olisi hajoamassa hetkenä minä hyvänsä. Harteilla on parinkymmenen kilon perunasäkki ja silmissä jatkuva unihiekka. Iltaisin on vaikea saada unta ja aamulla mahdoton herätä, vaikka olisikin nukkunut ruhtinaallisesti edellisyönä. Toki se ruhtinaallinen uni on myös yöaikaan sula mahdottomuus, kun heräilen tuon tuosta epämääräisiin rasahduksiin tai siihen, kun puoliso hengittää liian äänekkäästi. Yes, really. Päiväaikaan sen sijaan voisin nukkua huoletta tuntitolkulla.

Jatkuvaa väsymystilaa tekee koko ajan mieli piristää esimerkiksi sokerilla ja kofeiinilla, mikä tietenkin on just se pitkän tähtäimen ratkaisu näihin ongelmiin. Lisäksi tekee jatkuvasti mieli syödä oikeastaan ihan mitä vaan, kunhan siinä on paljon rasvaa, sokeria ja/tai suolaa. Kroppaparka yrittää kompensoida yleistä hidastumista ja voimien loppumista lisäenergialla? En tiedä. Joka tapauksessa suhteellisen ärsyttävää.

Fyysisissä oireissa on jo kestämistä, mutta kaveriksi tähän tulee tietenkin myös henkinen puoli. Väsymys saa kumppanikseen alakulon ja ahdistuksen, joka valtaa mielialaa mitä pidemmälle talvea mennään. Ei tätä syyttä kutsuta kaamosmasennukseksi.

Kaamosmasennusaika kestää yleensä lokakuusta maaliskuuhun. Se on aika pitkä aika olla murtunut ihminen.

Mikä?

Kuten caps lock -huudoista useat päättelivät, päädyin viikko sitten ostamaan kirkasvalolampun. Lamppu on mallia Innosol Rondo ja maksoi 169 euroa. Lampussa on valovoimaa 2500 luxia noin 45-50 senttimetrin etäisyydellä. Tuo 2500 onkin se teho, mitä vähintään kannattaa lampulta hakea. Toinen tärkeä asia on tuo etäisyys: on varmasti kiva, että jos siinä lampun kyljessä pitää nyhjöttää sen 30 min – 1 h päivässä, niin ei tarvitse ihan naama kiinni laitteessa olla. Lisäksi lampuista kannattaa hakea jonkinlaista sertifikaattia siitä, että se on terveydelliseen käyttöön tarkoitettu.

Miten kävi?

Olen nyt testaillut viikon lamppua toimittamalla aamutoimeni sen vieressä. Juon siis kahvit, syön aamupalan, tsekkaan uutiset ja meikkaan lampun valossa. Keskimäärin viihdyn siis valossa noin tunnin aamuisin. Ainakaan tuo Rondon valo ei häikäise silmiä niin, että pitäisi alkaa siristellä, joten lampun kyljessä istuminen on miellyttävää. (Ja on myös hyvä meikkausvalo!)

Huomasin jo kolmen päivän jälkeen aika suuren muutoksen olotilaani: olin piristynyt ja iloisempi kuin ehkä kuukauteen. Viikon edetessä olotilani vain vahvistui. Aamulla herääminen ei ole enää uskomatonta tuskaa ja jaksan töissäkin paremmin keskittyä asioihin. Se perunasäkki on kadonnut harteilta eikä väsytä enää juuri ollenkaan (paitsi tietenkin silloin, kun mie jurpoilen niin, etten ehdi tarpeeksi nukkua yöllä).

Vaikutus on siis hurja jo nyt. Tuohon kaamosmasennusolotilaan aina jotenkin vajoaa huomaamattaan, ja oikeastaan vasta nyt, kun oireet ovat enimmäkseen tiessään, huomaan miten vahvasti pimeys minuun vaikuttaakaan. Tiesin ilmiön olevan minussa, mutta laajuutta en oikein osannut ymmärtää.

Näin siis ekan viikon jälkeen. Kuulemma parin viikon kohdalla näkee viimeistään, miten paljon oireet muuttuvat. Vaikutuin ja vakuutuin kuitenkin jo nyt.

Karkkia tekee vieläkin koko ajan, mutta en ehkä reklamoi siitä lampun valmistajalle.

P.S. Mietiskelin tuossa, että musta on vähän outoa se, että pimeään vuodenaikaan tottunut kansa oireilee niin paljon tästä ajasta, joka kuitenkin tulee aina ja joka vuosi. Luulisi, että keho olisi jotenkin tottunut tähän vaihteluun. Sit kuitenkin tuli mieleen se, että ehkä se selviytymiskeino onkin ollut se, että ollaan hidastettu tahtia ja annettu kropan käydä hitaammilla kierroksilla. Nykyäänhän moinen ei tietenkään ole mahdollista. Ja se on kyllä vähän kurjaa. Mutta vaikka vähän karsastankin ajatusta, että nyt valolääkitsen itseni sataprosenttisille tehoille, niin kyllä tää olo on niin paljon parempi, etten kyllä viitsi kauheasti väittää vastaan.

No comments:

Post a Comment