Thursday, 12 September 2013

Mittasuhteista

Joku muistanee, että muutamaa entryä ja kymmenen päivää sitten kirosin vuolaasti omaa kroppaani ja ennen kaikkea kesällä surkeiksi muodostuneita elämäntapojani olosta, joka oli hirveä sekä fyysisesti että henkisesti. Joka paikkaa kolotti sielua myöten. 

Alkuperäinen kuva: http://www.flickr.com/photos/grharrisondc/3303232057/in/photostream/


No, nyt voin kertoa, että olen saavuttanut ensimmäisen erävoiton. Nyt on jo jokusen päivän mennyt niin, että ei ole särkenyt ihan koko aikaa ja energiaakin on ollut ihan eri tavalla kuin viime viikon alussa. Lähtökohtaisesti ei ole myöskään aamulla vituttanut kaikki. Se on hienoa se, etenkin kun ottaa huomioon, että tällä viikolla on ollut miljoona tuntia puuduttavia kasviksen luentoja, jotka kestävät järkiään kuuteen illalla.

Mitä tämä muutos sitten vaati?

  • Syön Oikeita Ruokia. Tai siis en edes mitään elimistönpuhdistus- tai salaattihöttöä, vaan ihan tavallista ruokaa. Muutoshan on siis siinä, että ruokavaliossa ei ole nyt ollut esim. niitä sipsejä tai kilotolkulla karkkia. En kuitenkaan ole itseltäni kieltänyt varsinaisesti mitään, en vain vedä niitä sellaisella nälkävuodet-mentaliteetilla ("nyt on syötävä nämä KAIKKI tai joku muu syö ne ja sitten kuolen nälkään") kuin kesällä parhaimmillaan. 
  • En juo kaljaa esim. joka päivä enkä ole nyt humaloitunut laisinkaan. Pitää nyt kuitenkin tässä vaiheessa todeta, että en ole ollut millään kesän kestäneellä rännillä, vaikka aikaisempi tekstini saattoi sellaisen kuvan antaa. Siinä nyt vain elokuussa tuli liian paljon peräkkäisiä päiviä, jolloin join olutta. Ne päivät olivat enimmäkseen sellaisen parin oluen päiviä, mutta niitä vaan oli liikaa peräkkäin. Plus saatoin juoda oluen esim. janojuomaksi, mikä tietenkin on tosi fiksua. Eikä siis sillä, että tuomitsisin muiden ihmisten juomisia mitenkään, mutta mun kroppani ei kyllä kestä tuollaista kovin pitkään. Se muutenkin reagoi kaikkeen aina niin vahvasti.
  • Olen liikkunut taas. Se oikeasti jäi tuossa kesän aikana, kun selkä taas huononi ja aloin ehkä semisti taas lannistua sen asian suhteen. Se lannistuminen mun liikkumiset joskus hetkeksi syö, onneksi nyt taas olen jaksanut. Ja huom! En nyt tarkoita, että olisin alkanut himourheilemaan, vaan näihin about kymmeneen päivään on mahtunut pari kävelylenkkiä, yksi pyöräilylenkki, pari jumppaa ja se koskenlasku.
  • Bonari: Sain tiistaina viimein ne purentakiskot, jotka estävät öisen narskuttelun. Sitä on ollut mulla niin kauan kuin muistan, mutta vasta nyt sain aikaiseksi hankkia sen tuen. Parantaa taatusti unenlaatua hurjasti!
Ei siis mitään dramaattisia muutoksia. Mie en oikeastaan sellaisista hirveästi perustakaan, sellaisella nyt pistän kaiken kuntoon perkele -asenteella harvemmin saa mitään pitempiaikaisia muutoksia aikaiseksi. Mua esim. aina hirvittää, kun ihmiset, jotka eivät ole liikuntaa oikein harrastaneet, päättävät tehdä asiaan muutoksen ja lähtevät riuhtomaan kuutena päivänä viikossa kaikenmaailman pumppeihin ja juoksulenkeille. Tehkää hyvät ihmiset pehmeä lasku tuollaisiin! 

Also, kaikki nämä jutat ja muut fitnesstreenaajat kylmäävät sydäntä, kun ovat niin ehdottomia kaikessa. Sellaisen kurinalaisuuden ymmärrän oikeastaan vain niillä, jotka saavat elantonsa ruumiillaan. (Ja puhun nyt siis urheilijoista, te perverssit.) Meidän muiden tallukoiden tulisi olla ehkä vähän armollisempia itsellemme. Vaikka minullakin on taipumusta noissa herkutteluissa usein vetää aika överiksi, niin en nyt silti ala kieltää itseltäni kaikkia maailman herkkuja, vaan yritän opetella ajattelumallit uusiksi siten, ettei enää tule tarvetta niille övereille. 

Eniveis, tänään on ollut sen verran voimaantunut olo, että piti tulla kiittämään itseäni ihan julkisesti hyvistä tehdyistä pikkuvalinnoista. Selkään edelleen sattuu ja surutyötä ja sielunhoitoa on tehtävä, mutta nyt tuntuu siltä, että osaa laittaa ne oikeisiin lokeroihin aivoissa ja että kropassa on vähän enemmän voimia niiden läpikäymiseen. Se on hyvä alku se.


 

No comments:

Post a Comment