Friday, 3 January 2014

Yksi lottovoitto, kiitos

Mulle tuli tässä harmaassa perjantaiaamussa sellainen olo, että edellisen postaukseni toivomukset tälle vuodelle - olkoonkin varmasti tavoiteltavia - olivat niin yleisluontoisia, että aloin kaivata vähän konkreettisempaakin toivetta seuraaville 12 kuukaudelle. Tässäpä siis!

1) Haluan viimein sukeltamaan! Siis laitesukeltamaan. Tämä luonteelleni ominaisesti pälkähti mieleeni noin kolmea viikkoa ennen suunniteltua Kroatian-reissua viime kesäkuussa. "Siellähän ne kurssit ovat halvempia!" "Kato nyt noita vedenalaisia maisemia!" "En kertakaikkiaan voi elää ilman sukelluskokemusta!!" kaikuivat kämpässämme, kun yritin vakuuttaa matkakumppania sukeltamisen tärkeydestä. Noh, vaikka toki ajatus muotoutui yhtä nopeasti kuin päivän lounaan päättäminen, oli siinä taustalla aika syvällinenkin (pun intended) pohdinta: 

Mun mielenterveyden kannalta olisi aika tärkeä päästä tekemään näitä urheilu- ja elämysasioita, joita ylipäätään voin vielä tehdä. Selkäni ei kestä enää juoksemista, mikä on vienyt kaikkein tärkeimmät urheilumuodot saavuttamattomiin. Jos siis löytyy vielä muita lajeja kuin kuntosali, mitä voin tehdä, tulee se ehdottomasti käyttää hyväkseen. Piste. Tarvitsen vielä kipeästi niitä elämyksiä, mitä salirääkki ei voi tarjota. Viime vuonna löysin uudestaan laskettelun. Tänä vuonna haluan sukeltaa, jos rahatilanne sen mitenkään sallii. 

Ja onhan siinä vielä sekin, että viime vuoden Kroatian peruimme isän kuoleman johdosta. Tänä vuonna olisi kivaa siis päästä kokemaan jotain hienouksia.

Kuvassa minä. Kuvan alkuperä täällä.


2) Haluan laulaa taas. Miksi olenkaan tämän maailman parhaan asian jättänyt elämässäni poikapuolen asemaan (huomatkaa King Lear -viittaus), I know not. Siis toistan: maailman parhaan asian. Koska sitä se on, ja sitä olen tehnyt viimeisimpiä vuosiani lukuunottamatta aina. Olen laulanut yksin, kuorossa, virsikuorossa, lauluryhmässä, toisessa lauluryhmässä, nuorisokuorossa, kansanlauluryhmässä ja bändissä. Lapsena mulla oli hirmuinen vimma päästä laulamaan lavalle. Olen ilmeisesti laulanut Kim Lönnholmia porukoiden kavereille joskus kuusivuotiaana pöydän päältä. 

En siis voi tajuta, miten se nyt on jäänyt. 

Nyt siihen saa tulla loppu ja minähän laulan niin että naapurusto raikaa. Haaveilen myös laulutunneista, sillä vuosien laulamattomuus on tehnyt tehtävänsä: alarekisteri ei soi sitäkään vähää mitä ennen (olen aina ollut sopraano) ja muutenkin tuntuu olevan monet perusasiat hukassa. Kiva olisi myös saada vähän sellaista soololauluopetusta, sillä vaikka olen laulanut myös yksin, en oikein osaa muuta kuin kuorotyyppistä laulua. Ja sehän on ihan eri eläin kuin sooloilu.

3) Haluan reissata. Tai siis tätähän on hyvä nyt toivoa menemään, kun tiedossa on kieliharjoittelun lisäksi matka Portugaliin heinäkuun lopussa. Menemme sinne opiskelemaan. Miten paljon tekikään mieli laittaa tuohon lainausmerkit. Joka tapauksessa siellä olen kaksi viikkoa. Kuin myös Lontoossa kieliharjoittelun merkeissä. Tavallaan kuitenkin haaveilen vielä siitä sukellusreissusta. Olen paha ihminen. Mutta matkustaminen on kyllä ehkä toiseksi paras asia maailmassa. 

Aveiro, Portugal (kuva wikipediasta)


Siinäpä toivetta tähän vuoteen. Sit eiku lottoamaan!

No comments:

Post a Comment