Sunday, 2 March 2014

Pastelliminttu

Joskus nuorna tyttönä kehittelin vihan vaaleaa mintunvihreää väriä kohtaan. Muistatteko sen ysäriajan, kun se minttu oli kaikkialla? Enimmäkseen sitä oli seinissä ja jostain ihmeen syystä koulujen kuvisluokissa ainoana kartonkivärinä, joka ei koskaan loppunut kesken. Muistan, että ala-asteella tein kässässä tilkkutäkin, jossa oli mintunvihreää. Hirveä vaiva oli sitä tehdä ja tietty se viha sitä väriä kohtaan alkoi melkein heti täkin valmistumisen jälkeen. Turhaa työtä perkele!

Hirveästi on vuosien aikana tietenkin tullut ja mennyt muotiasioita, joita on ensin vihannut ja sitten jotenkin mystisesti alkanut tykkäillä. Niin kuin mikrosortsit, pillifarkut tai uusimpana korkeavyötäröiset housut (who knew?). Jouduin tässä yksi päivä laittamaan pitkästä aikaa jalkaani normaalivyöräröiset farkut ja tuntui kuin alasti olisin hiipparoinut menemään. 

Mintusta en silti koskaan sen ala-asteen harha-askeleen jälkeen tykännyt. Enkä kyllä oikeastaan muistakaan pastelleista, mutta minttu on aina ollut ykkösinhokki. Keväisin on aina ollut kauheaa, kun vaatekauppojen rekit ovat täyttyneet pastelleista. 

Vaan mitä kävi?


Siinäpä uusi ihana muumimukini ja uusi ihana kynsilakkani!

Muistan, kun tuhahtelin tuolle uudelle Nipsu-mukille kaupassa silloin kun se tuli. Mitä tapahtui? Nyt on se (melkein) viimeinenkin inhokki selätetty. Kivahan tuo minttu on, raikas ja lempeä ja keväinen! Ngaaah.

Ihan hyvä muistutus kyllä taas siitä, miksi en yleisesti ottaen halua ainakaan liikaa ahdistua mistään uusista muoti-ilmiöistä, vaikka ne aluksi tuntuisivatkin kamalilta. Siinä hirmu usein käy juuri näin. Ja vaikkei kävisikään, niin onhan se tietty vähän ankeaa repiä stressiä muodista. Muodin pitäisi olla hauskaa! Ennakkoluulottomalla asenteella pääsee varmaan hiukkasen helpommalla. Ei tarvitse päivätolkulla päivitellä, kuinka taas sekin ja sekin on muodissa ja voi että miten kamalaa. Note to self.

Terveisin Tärkeät Asiat ry.


1 comment:

  1. Kuinka sattuikaan, muutama viikko sitten liimailin pari vuotta sitten hajonneen Nipsu-mukini taas kasaan. Eikä se ollutkaan yhtään niin ruma kuin muistin! Kotini maalipintojen traumatisoimana en kuin kuitenkaan taida olla vielä kynsilakalle valmis.

    Lisäksi tajusin juuri, että meillä on blogeissa nyt sama taustakuva. On kai näyttänyt silmissäni niin erilaisilta, että on aiemmin mennyt ohi.

    ReplyDelete