Sunday, 15 June 2014

Kesä ja liikunta

Tajusin juuri, että en ole pedagogispäissäni muistanut kertoa, miten liikuntahaasteessani kävi. Facebookissa ilakoin kuitenkin, joten kopiona sieltä: 

Nyt voi juhlia: liikuntahaaste onnistuneesti suoritettu! 65 h / 9 viikkoa! Tässäpä tilastoja päälajeista:

- Kuntosalilla kävin 27 kertaa, yhteensä 1960 min / 32,66 h 

- Kävelin (kävelyä on paljon, koska en voi juosta tuon selän takia) tai patikoin yht. 82,7 km 
- Pyöräilin 76,3 km (olisi voinut enemmänkin)
- Kehonhuoltoilin eli venyttelin ja pilatesrullailin yht. 245 min / 4,08 h, yleensä vajaa puoli tuntia kerrallaan.

Hieno fiilis, että tämä onnistui viikon vieneestä flunssasta - muuthan tekivät haastetta kymmenen viikkoa - ja pyörähtäneestä nilkasta huolimatta! Ei tämän määrän sovittaminen aikatauluihin ihan loputtoman vaikeaa loppujen lopuksi ollut, mutta ihan näin suurella viikkotuntimäärällä en taida kesällä jatkaa. Siirtynen takaisin siihen turvalliseen neljään tuntiini. Katellaan sit syksyllä uudestaan. 

P.S. Suosittelen muillekin kaveriporukkahaasteita, toimi ainakin meillä!



Onnittelut mulle! Tarkempi syynäys lisäksi kertoi, että haasteemme kesti itse asiassa yhdeksän viikkoa ja kolme päivää, eli minulla kahdeksan viikkoa ja kolme päivää. Keskimäärin liikuntaa oli siis tungettava päivään 1,1 tuntia. Kyllähän siinä hikoiltavaa riittikin, vaikkakaan ei niin paljon kuin aktiivisimmilla haastetyypeillä, jotka valitsivat tuntimääräkseen hulppeat sata tuntia. En olisi ikinä mitenkään selvinnyt moisesta määrästä.

Haasteesta jäi suurimmalle osalle meistä positiivinen fiilis, ja näinpä siinä haasteenjälkeiseuforiassamme päätimme jatkaa uuteen kymmenen viikon haasteeseen. Onnekseni olin sen verran järjissäni, että laskin omaa liikuntamäärääni reippaasti 40 tuntiin. Kesä kun tunnetusti ei ole se paras ever kuntosaliaika. (Etenkään, kun EVOlla ei saada ilmastointia toimimaan, perkele.) Niin ja olen kesästäni melkein neljä viikkoa ulkomailla, ja loput ajasta eittämättä menee rokkihommissa.

Mietin, että nyt lienee syytä tahkota tunteja sisään, jos aikoo kunnialla haasteesta selvitä. Kävimmekin perjantaina patikoimassa Kolvananuuron reitin Enossa. Oli muuten siistein patikkareitti, millä olen taapertanut Suomessa. Reitillä on pituutta vaivaiset viisi kilometriä, mutta siihen mahtuu pitkospuita, laaksoa ja mäenhuippua niin että hiki lentää taatusti. Haastetta riittää, mutta kärsivällisellä etenemisellä selviää kyllä hyvin.

Uuron reitti oli valintamme.
Reitillä oli korkeuseroja kiitettävästi, ja maisemat huikeita. Törmäsimme valitettavasti perinteiseen huonojen valokuvaajien ongelmaan. Syvyyksiä ei siis hahmota näistä kuvista ollenkaan, joten menkää ihmiset paikan päälle ihmettelemään. Parissa tunnissa selviää tämän reitin, joten ei edes tarvitse koko päivää uhrata.


Pojat ylhäällä

Laakso

Mäen päällä

Snapseedin fillteröinti

No comments:

Post a Comment