Thursday, 16 October 2014

Rehotan

Mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään asiaa. Tai on ollut, muttei kärsivällisyyttä istua alas kirjoittamaan eivätkä ne ajatukset ole edes olleet muuta kuin poukkoilevia lauseenpuolikkaita. Olen keskittynyt touhuamaan miettimisen sijaan. Ja kuitenkin se touhuaminen on ollut paras pohtimisalusta aikoihin. 


Touhuan.




Olen pyörinyt hälinässä. Olen pitkästä aikaa tarttunut tuttuutta sarvista ja vähän ravistellut niin että yhtä aikaa pelottaa ja houkuttaa kaikki tuleva. Tehnyt hirveästi asioita, niitäkin - ja tähän Ultra Brata - joita en olisi halunnut tehdä. Ylitin itseni, laitoin kaiken likoon ja pistin arkiset palikat uusiksi. Sekalaisesta kokoelmasta pieniä (uudet aloitetut harrastukset) ja suuria (yksinelon aloittaminen) muodostui uuden elon lisäksi uudenlainen ajattelu. Tai ainakin pyyhin pölyt jostain ehkä osin unohtuneesta.

Eilen viimeksi vimmaannuin ja hankin itselleni kosketinsoittimen (käytetyn, vanhan, ihanan). En aio luvata, että ensi vuonna tähän aikaan osaan pimputtaa sydämeni kyllyydestä, mutta sen sanon, että juuri nyt se tuottaa arkeen iloa niin paljon, että se ei yksinkertaisesti voi olla huono ostos. Ei vaikka vuoden päästä sen päällä olisi sentin kerros pölyä ja kissankarvoja. 





Joskus jokin pieni asia tarttuu päähän ja ihan yhtäkkiä selkeyttää pään hälinän maailman selkeimmäksi johtoajatukseksi. Rosa Meriläinen kirjoitti kolumnin lempiaiheestani, sukupuolten representaatioista, mikä oli jo kokonaisuudessaankin mainio julistus ihmisyyden moninaisuudesta. Miten ihana otsikkokin: Iloitkaa omasta sukupuolestanne! Välillä kuitenkin tulee myös vastaan ihan vain pieniä lauseita tällaisten hienojen tekstien seassa, jotka oikeaan hetkeen osuessaan tuovat ihan suunnattomasti iloa. Ne lukiessaan tajuaa, että se hälinä onkin jotain aika oleellista ja mitään muuta en voisi nyt tehdäkään kuin tempoilla ja olla levoton. Rosan kolumnista löytyi yksi sellainen:

En ole hillitty: rehotan. 

Rehotan. Yksi sanakin joskus riittää. Siinä se! Mitä muuta voi ihminen eloltaan toivoa kuin sen, että voi ja ennen kaikkea uskaltaa tehdä, mennä, tulla, touhuta, nauttia, rakastaa ja olla ihan kaikkea, mitä haluaakin. Haluan rakastaa yli äyräiden, värittää yli viivojen ja hyppiä yli liian korkeiden aitojen. Rehottaa! Just nyt en keksi mitään hienompaa. 

No comments:

Post a Comment