Tuesday, 4 November 2014

Kahvia, pullaa ja laulua

Olen jo ehtinyt hehkuttaa sosiaalisessa mediassa kaikki suohon, mutta koska olen niin täpinöissäni vieläkin viime lauantaista, niin menköön tännekin. 

Maailmassa on kahvia, pullaa ja laulua. Maailma ei siis voi olla kovin paska paikka, vaikka siltä välillä tuntuukin. (Etenkin viime aikoina.) Lauantaina oli tarjolla kaikkea kolmea kutakuinkin yhtä aikaa. Voitte kuvitella reaktioni. Myöhemmin oli tarjolla myös monta kaljaa, mutta ei siitä enempää.

Ylioppilaskunnan Laulajat, nuo hävyttömän ihanat serenadimiehet

Olen selittänyt ihmisille, että en pysty seuraamaan kuorokonsertteja yleisöstä, koska houkutus laulaa mukana on aivan liian suuri. Vähän samaan tyyliin en muuten kykene seuraamaan naispesäpalloa, alkaa ärsyttää oma vammaisuus liikaa. Miesten pesäpalloa pystyn jo onneksi sujuvasti seuraamaan (ja esim. eksäni ehkä sanoisi, että liiankin sujuvasti). Sama pätee näköjään mieslauluun. Täysin vaivatta pystyin keskittymään kuunteluhommiin. Oih sitä laulua. 

Vielä enemmän mahtavaa oli kuitenkin ehkä saada lukematon määrä henk.koht. serenadeja kuoron miehiltä myöhemmin illalla. Siis mulle ja muille kuoron naisille osoitettuja. Hyvä ilta oli se. Olen siitä saakka leijunut muutaman sentin maanpinnan yläpuolella.

Maailma ehkä pelastuisi, jos kaikki laulaisivat ja kuuntelisivat serenadeja. Sanonpa vaan.

No comments:

Post a Comment