Wednesday, 31 December 2014

2015, tervetuloa!

Eilen vielä aioin jäädä kotiin uv-juhlinnan sijaan. Yksi päivä muiden joukossa, ei mitään erikoista ja huominen ei ole sen erilaisempi, vaikka numero muuttuisi. Junou. Plus en oikeastaan tiennyt, mitä sitä ylipäätään tekisi tai miten kokisi vuoden vaihtumisen, kun on puoli eloa mennyt taas uusiksi eikä tulevasta mitään tietoa.

Tuijottelin kuitenkin tovin joidenkin tuttujen facebookiin laittamia uv-tilityksiä siitä, miten ankeaa on luvata mitään, juhlia vuoden vaihtumista tai kuvitella, että elämästä tulee jotenkin erilaista keskiyön taitteessa. 

Tulin siihen lopputulokseen etten halua olla ainakaan se tyyppi. 

Mietin, että ihmisille on luontaista tehdä elämästään tarina, luoda kronologia ja syiden ja seurausten jatkumo - tehdä elämänsä (ehkä) satunnaisista suunnanmuutoksista merkityksellisiä. Ajatella, että asioilla on tarkoituksensa. 

Sitten mietin, että ehkäpä usko siihen, että keskiyön taitteen jälkeen on taas maailma uudestaan avoinna ja pöytä puhtaana - tai mitä ihanaa sitä haluaakaan siitä hetkestä ajatella - tekee siitä todellista. Koska eikös se mene niin, että saavuttaakseen onnen, rakkauden tai uusia asioita ylipäätään on niiden saavuttamiseen myös uskottava? Jos sitä siinä yön taitteessa uskoo maailmaan hiukkaista enemmän, ei siitä ainakaan mitään haittaa voi kenellekään syntyä. Jopa niillä ohikiitävillä uuden suunnan toiveilla voi olla parhaimmillaan elämää järisyttävä vaikutus. 

Ja jos ei olekaan, niin mitäs siitä? 

Siispä päätin hankkia itselleni leffateemaista päällepantavaa, suunnata tieni illalla ystävien luo ja juhlia juuri sitä teennäistä minuutin vaihtumista toiseksi. Yön taitteessa on taas maailma uudestaan avoinna. 

Parempaa uutta vuotta 2015!


No comments:

Post a Comment