Sunday, 4 January 2015

Pausella

Mulla on tälle vuodelle oikeastaan vain yksi tavoite. Selkeä ja koko elämää parantava, mutta pirun vaikea silti.

Saada selkä kuntoon. Ei silleen breakdance-kuntoon, mutta ainakin vaelluskuntoon. Ehkä jopa juoksukuntoon. Okei, alkuun riittää myös pelkkä kuntosalikunto. Kunhan ois joku muu kunto kuin invalidi- ja sitä myöten rapakunto.

Haluaisin sanoa, että haluan kirjoittaa myös gradun tänä vuonna loppuun, mutta sehän riippuu selän kunnosta. Kovasti kuitenkin toivon, että tämä uskomattoman mutkainen opintopolku olisi pian kuljettu. Peukut pystyyn, ihmiset!

Sanoin pari päivää sitten kylässä piipahtaneelle ystävälleni, että viime syksy oli kaikesta raskaudestaan huolimatta täynnä hyviä hetkiä ja onnea, ihan vain koska pääsin laulamaan. Ilman kuoroa syksy olisi ollut saatanallinen. Näinpä toivon myös, että tänä vuonna voin laulaa sydämeni kyllyydestä niin paljon kuin haluan. Ei ole montaa parempaa asiaa maailmassa kuin laulaminen, ja ennen kaikkea ystävien kanssa laulaminen.

Toivon myös, että pääsen tästä taloudellisesta suostani. Opesijaisuus tai kaksi voisi pelastaa. Tai joku muu duuni. 

Niin, nämä kaikkihan riippuvat ensimmäisestä toiveesta. Tiedän, että ihan pian olen vähän viisaampi lähitulevaisuuden suhteen, mutta mitä lähemmäs pääsen maagista lääkäriaikaa, sitä hitaammin kello matelee. Asiaa ei tietty varsinaisesti auta se, että sain jonkun flunssapöpön ja nyt taas istun kotosalla ihanan ulkoilun sijaan. On muuten vähän sellainen olo kuin sisälläolokiintiö olisi jo täyttynyt tuossa marraskuussa joksikin aikaa. Esim. pariksi vuodeksi. Vaan ei. Perkele.  

No mutta. Vielä muutama päivä lusittavana ja sitten voin suunnitella lisää. Tammikuun kahdeksas, tule jo. 


No comments:

Post a Comment