Thursday, 19 February 2015

Kiitos

Nyt on menossa UEF:n Joensuun kampuksella Puhu selän takana hyvää -kampanja. Tai siis ehkä se on menossa, vaikka näkyykin eventin mukaan alkavan vasta toukokuussa? No joka tapauksessa suosittelen kaikille, olitte joensuulaisia opiskelijoita tai ette. Hyvää voi puhua niin selän takana kuin päin naamaakin, ja hyvä mielihän siitä tulee kaikille. Paljon parempi kuin siitä pahanpuhumisesta. 

Koska osallistun tällaiseen positiiviseen kampanjaan, muotoilen tämän seuraavan tekstin vähän positiivisempaan muotoon. Kavereille olen ehkä saattanut astetta kärkkäämmän version esittää, mutta lähetään nyt hyvän kautta. Mulla on kuitenkin pakottava tarve sanoa tämä ääneen, että saan sen pois päästäni vellomasta.
(Ja hei, huomasitteko, miten hienosti vältin anglismin "saan sen pois systeemistäni"? Englanninopiskelijoille pitäisi jakaa mitaleita näistä.)

Kun olin 22-vuotias ensimmäisestä selkäleikkauksestani heräävä nuori tyttönen, sairaalahuoneessani ollut mummo alkoi kysellä, mitä varten näin nuori tyttö oli leikkaukseen joutunut. Kun sanoin, että välilevyhän sieltä leikattiin, sain takaraivooni tatuoituneen vastauksen: 

"No nythän se on elämä ohi siulta sitten." 

Tämän lausahduksen jälkeen se ei ole ollut ihan kerran tai kaksi, kun selkääni on kommentoitu sanoilla 

"sitähän ei tosiaan ois kannattanut leikata sitä sun selkää". 

Nyt siis kaikille teille, joiden kanssa olen vuosien aikana asiasta keskustellut ja jotka ETTE ole noita sanoja ulos päästäneet: KIITOS. Vaikka epäilemättä moni teistä on lukenut leikatun selän kurjuudesta sanomalehdestä, kuullut siitä kaverin tutulta tai lääkäriltä tai vaikka kokenut itse vastaavaa, teillä on ollut sen verran pelisilmää, että olette jättäneet lauseen sanomatta. Olette sen oikeaoppisesti hoksanneet, että  en ehkä halua kuulla. 

Kiitos että olette tajunneet minun jo olevan tietoinen siitä, että yhdeksän kymmenestä välilevystä paranee kuntoutuksella ja ajan kanssa, että leikkauksella on huono ennuste ja että leikattu selkä helposti rikkoutuu uudestaan. Selkäongelmien kanssa kymmenvuotisjuhlapäivää pian viettävänä olen lukenut jokusen artikkelin ja käynyt jokusella lääkärillä asiasta keskustelemassa. Ehkä jopa ymmärrätte, että kaikki eivät ole niin onnekkaita kuin ne yhdeksän kymmenestä.

Laajennan kiitokseni koskemaan muitakin sairauksien kommentointeja. Jos joku kärsii masennuksesta/mahahaavasta/syövästä ja te ette sano, että "nuo sun lääkkeet ei kyllä mitään auta" tai "parempi keinohan ois ollut tämä", olette kiitoksenne ansainneet.

Ihmiset sanovat välillä toisille ihmisille outoja asioita. Joskus ne satuttavat pahasti. Mie haluan kiittää jokaikistä, jotka ette ole sanoneet minulle, että leikkaus oli paska idea. 

Erityinen kiitos niille, jotka olette sinnikkäästi kuunnelleet ja tsempanneet ahdistuneina aikoina tuomitsematta ja besserwisseröimättä. Simo, Ilkka, Ville, Virpi ja Kimmo, en olisi ilman teitä pärjännyt. 


No comments:

Post a Comment